perjantai 26. huhtikuuta 2013

Fretin ulkoilu

HUOM! Välttyäkseni flamewarilta omassa blogissani haluan tähdentää, ettei seuraavan postauksen tarkoitus ole haukkua ketään vaan yksikertaisesti kertoa ulkoilun hyvistä puolista. Sisällä aikansa viettävä, hyvinhoidettu, paljon huomiota saava fretti voi olla täysin onnellinen ja elää hyvää elämää. Seuraavan tekstin on tarkoitus valottaa ulkoilun hyviä puolia, ei väittää, ettei fretti voi olla onnellinen ilman säännöllistä ulkoilua.
-----

Bloggaaminen on nykyään suosittu harrastus ja moni eläinharrastaja pitääkin omaa blogia. Näätäharrastajilla on ollut tapana kirjoittaa blogiinsa siitä, millainen lemmikki fretti on. Koska näitä postauksia, hieman eri katsantakannalta kirjoitettuja, löytyy jo lukuisia, en koe tarvetta kirjoittaa omaa versiotani. Lisäksi olen kirjoittanut jo aiemmin, millaista elämä hybridifretin kanssa on aktiivisen koiraihmisen silmin.
Kaikki lukemani frettikirjoitukset ovat käsitelleet fretin hoitoa, ruokkimista ja hintaa, mutta en ole lukenyt vielä yhtäkään kunnon kirjoitusta fretin ulkoilusta. Koska minä katson tietäväni perusjuttuja enemmän juuri ulkoilusta ja sen hyödyistä, ensimmäinen kunnon asiapostaukseni näätiin liittyen käsitelkööt siis karvalimusiinien kanssa ulkoilemista.
Ulkoilemisesta ei puhuta mielestäni tarpeeksi. Fretin hoidosta ja koulutuksesta kerrotaan kyllä, mutta ulkoiluntarpeesta harvemmin mainitaan mitään. Monella fretti-ihmisellä on oma näätähuone, jossa eläimet asustelevat ja joskus minusta tuntuu, että juuri näätähuoneen takia se eläin on niin helppo jättää ulkoiluttamatta. Jos yliaktiivinen pikku termiitti pyörisi omissa jaloissa jatkuvasti, roikkuisi lahkeessa, kiipeilisi hyllyille ja kaivaisi sohvaa, ajatus ulkoiluttamisesta väsytysmielessä voisi kenties eksyä useammankin mieleen. Vaikka sattuisikin omistamaan rauhallisemman yksilön, ulkoilun mahdollisuutta tulisi silti harkita. Ulkoilun hyödyt eläimelle kuin eläimelle ovat kuitenkin valtaisat. Lisäksi minun on aktiivisena ihmisenä vaikea ajatella, että fretin kaltaisen melko alkukantaisen ja aktiivisen eläimen on elettävä hyvin vähäisellä tai olemattomalla ulkoilulla vuosikausia. Varsinkin, jos eläin viettää aikaansa lähinnä näätähuoneessa ja ulkoilee muualla asunnossa kerran päivässä tai harvemmin.
Olen kerännyt oheen muutamia faktoja ja omia käsityksiäni ulkoilun hyödyllisyydestä. Toivon, että teksti herättäisi fretinomistajat ajattelemaan ulkoilun hyviä puolia ja toisaalta taas osoittaisi frettiä harkitseville, kuinka paljon hyötyä säännöllisestä ulkonaliikkumisesta on. Ja kun puhun säännöllisestä, puhun nimenomaan useamman kerran viikossa tapahtuvasta, mielellään päivittäisestä kunnollisesta liikunnasta.
1. Mielenvirkeys
Ulkona fretti kohtaa täysin uudenlaisen aistimaailman. Hajut poikkeavat ratkaisevasti sisäilmasta ja varsinkin luonnonmukaisessa maastoissa ulkoileminen tarjoaa runsaasti hajujälkiä ja nuuhkittavaa. Hittavainen eksyy usein seurailemaan muiden eläinten jälkiä ja käyttää tällä tavoin paitsi hajuaistiaan, myös näköaistiaan luonnonmukaiseen, fretille ominaiseen toimintaan; saaliin seuraamiseen. Jokaisella fretillä, oli se sitten hybridi tai fretti, vaistot ovat vielä melko pinnassa. Saalistaminen, reviirin tutkiminen, onkaloiden kaivelu ja kiipeily tarjoavat virikettä aivan eri tavalla kuin mikään, mitä sisätiloissa voi harrastaa. Tämä näkyy myös eläimessä: uupunut fretti on onnellinen fretti.
Frettiä voi toki virikkeellistää sisätiloissakin ja saalistamista voi simuloida älypelein, leikein ja tarjoamalla kokonaisia saaliseläimiä. Ero luonnossa tapahtuvaan virikkeellistymiseen on kuitenkin huima; sisätiloihin on mahdoton luoda niin rikasta aistimaailmaa ja niin paljon havainnoitavaa. Fretti hyötyy siitä, että se saa käyttää aistejaan ja toteuttaa vaistojaan luonnonmukaisesti. Aivan kuten siitä hyötyvät koiratkin.
2. Terveys
Monipuolinen liikkuminen kehittää paitsi koordinaatiota ja tasapainoa, myös lihaksistoa. Aktiivisesti ulkoileva fretti on harvoin liian lihava tai löysä. Lihakset eivät kehity huippuunsa pelkällä sisällä painimisella, vaan niiden eteen on tehtävä myös töitä. Monipuolinen liikunta (kaivaminen, kiipeäminen, juokseminen, hyppiminen), joka rasittaa tasaisesti eri lihasryhmiä, on paras tapa kohentaa fretin fyysistä kuntoa. 
Lihavuuteen suhtaudutaan frettipiireissä usein huumorilla. Minusta tämä on sietämätöntä; vaikka fretin fysiologia vaatiikin tukevoitumista talven varalle, usean sadan gramman ylipaino rasittaa jo elimistöä ja niveliä. Pieni pullukkuus talviaikaan on tyypillistä ja jopa toivottavaa, mutta tällöin puhutaan parista kolmesta sadasta grammasta vararavintoa. Valtava rasvakertymä ei ole hyödyksi. Lisäksi sisätiloissa asuva fretti tarvitsee huomattavasti vähemmän rasvaa kuin se aktiivisesti ulkoileva tai ulkona asuva fretti, joka tarvitsee rasvaa lämpimänä pysymiseen. Kesäisin fretti ei tarvitse rasvaa mihinkään, ja siitä huolimatta moni lemmikki on kesälläkin tukeva. Omistajan tehtävä on liikuttaa ja ruokkia eläintään niin, ettei se pääse lihomaan liikaa. Kaikenlainen liiallisen lihavuuden perustelu eläimen luontaisella rauhallisuudella on tekosyy. Kuinka moni on valmis hyväksymään koiran ylipainon, jos se perustellaan yksilön luontaisella rauhallisuudella tai sillä, ettei eläin halua lenkeille? Jostain syystä fretin kohdalla lihavuus kuitataan huumorilla ja liikalihavuuden aiheuttamat elimistölliset ongelmat unohdetaan täysin. 
Ulkona liikkuminen altistaa ftretin myös sisätiloista poikkeavalle bakteerikannalle. Myös lämpötilan ja kosteuden vaihtelut kasvattavat fretin sieto- ja vastustuskykyä. Hyväkuntoinen, lihaksikas eläin on usein myös löysää ja huonokuntoista lajitoveriaan paremmassa asemassa sairastuessaan.
Luonnonvalon merkityksestä frettien terveyteen on puhuttu ja puhutaan yhä edelleenkin paljon. Nykykäsityksen mukaan liiallinen altistuminen keinovalolle häiritsee fretin luonnollista fysiologista rytmiä ja altistaa sen hormoneista johtuen mm. lisämunuaisvaivoille. Luonnonmukainen valo ja altistus vuodenajoille auttavat fretin kehoa toimimaan luonnollisella tavalla. Fretin aktiivisuustaso on hyvin paljon kiinni valon määrästä; talvisin fretti nukkuu huomattavasti enemmän, kunnes kevään alkaessa ja valon lisääntyessä myös fretin aktiivisuustaso kasvaa ja kiima herää. Syksyn tullen alkaa jälleen valmistautuminen talveen ja elimistö alkaa kerätä vararavintoa pitkää kylmää kautta varten. Energiaa pyritään säästämään nukkumalla paljon. Fretti, joka elää koko elämänsä sisätiloissa on ulkoilevaa toveriaan huonommassa asemassa luonnonmukaisesta rytmistä puhuttaessa. Jotkut kompensoivat tätä toki suurilla ikkunoilla ja pitämällä keinovalon määrän näätähuoneessa minimissään.
3. Kiintymyssuhde
Kuten koirienkin kohdalla, myös näätien kohdalla yhteinen tekeminen parantaa näädän ja omistajan tai näätien keskinäisiä suhteita. Varsinkin pennun kanssa ulkoileminen vahvistaa omistajan ja fretin sidettä. Ulkomaailma on usein vähän jännittävä paikka isommillekin, pikkuisista puhumattakaan, ja moni eläin turvautuu tällaisessa tilanteessa omistajaansa. Omistajan läsnäolo myös rohkaisee luonnostaan varauksellista frettiä tutkimaan maailmaa. Hyvät kokemukset parantavat luottamusta ja yhteistyötä.

4. Arki
Kuten jo aiemmin todettua, päänkäyttö väsyttää yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin fyysinen liikunta. Ulkoilulla on tarjota runsaasti kumpaakin. Päivittäin ulkoileva fretti on sisätiloissa rauhallisempi kuin energiaa sisälleen padonnut toverinsa. Täten myös hoitotoimenpiteisiin totutteleminen ja niiden tekeminen on omistajalle helpompaa. Energian patoutuminen aiheuttaa eläimelle myös paljon negatiivista stressiä. Toimintaintonsa ulkoilun aikana purkanut fretti on usein myös vähemmän stressaantunut ja matala stressitaso vaikuttaa helpottavasti sekä eläimen että ihmisen elämään. Ulkoilun hyöty stressin suhteen onkin siinä, että se tarjoaa virikkeillä ja vaistoja stimuloivalla ympäristöllä juuri oikean määrän "hyvää stressiä", ja auttaa toisaalta purkamaan negatiivista, patoutunutta sellaista.
Edellämainitut neljä kohtaa puhuvat vahvasti ulkoilun puolesta. Tästä huolimatta moni fretti ulkoilee harvoin tai ei ollenkaan. Ulkoilemattomuuteen on aina kuultavissa myös syy. Käsittelen seuraavassa ne, joista itse kuulen useimmin.
A. Ulkoilu vie aikaa.
Totta. Varsinkin monen fretin omistajalle frettien ulkoiluttaminen päivittäin voi olla haaste. Frettien määrä tai ajanpuute ei kuitenkaan ole mielestäni pätevä syy; jo puoli tuntia aktiivista liikkumista tarjoaa fretille enemmän sekä fyysistä rasitusta että virikettä kuin peruspäivä sisätiloissa. Mikäli frettejä on useampia, ulkoilun voi jakaa osiin ja viedä ulos pari frettiä kerrallaan. Tarvittaessa on myös mahdollista jakaa ulkoilupäivät frettien kesken niin, että joka toinen päivä pääsevät ulos fretit A, B ja C (tai miten monta niitä onkaan), ja joka toinen päivä fretit D, E ja F (sama kuin edelliseen...). Näin jokainen fretti pääsee ulos ainakin joka toinen päivä.
Fretti kestää ulkoilunpuutetta huomattavasti koiraa paremmin ja siksi päivittäisen ulkoilun vaatiminen jokaiselle eläimelle on surrealistista. Muutaman kerran viikossa kuitenkin luulisi olevan aikaa viedä lemmikkinsä ulos, normaalin lemmikkifretin kohdalla kun se muutama kerta viikossa riittänee mainiosti. Ihan se parikin kertaa viikossa voi riittää, yksilöstä riippuen. Mitä enemmän, sitä parempi, tietenkin.
En katso sisällä asuvien hyvinhoidettujen frettien kärsivän ja fretti voi elää hyvän, pitkän, terveen ja lihaksikkaan elämän sisälläkin. Ulkoilusta on kuitenkin paljon hyötyä ja siihen panostettu aika maksaa varmasti itsensä takaisin.

B. Frettini ei halua ulkoilla
Useimmiten haluttomuus on tottumattomuutta. Ulkoiluun tulee totutella pikkuhiljaa ja omistajan tulee löytää fretilleen mieluisin tapa liikkua. Hittavainen nauttii sekä matkanteosta että tutkimisesta, jotkut fretit taas viihtyvät lähes nimenomaan vain ja ainoastaan tutkiskelemassa. Kunhan totuttelun jaksaa tehdä, fretin vie ulos määrätietoisesti ja järjestelmällisesti ja kokemukset ulkomaailmasta pysyvät hyvinä, väitän jokaisen fretin nauttivan ulkoilusta.
Monesti ulkoileminen hämärän aikaan aamulla tai illalla auttaa sekin. Fretti on hämäräaktiivinen eläin ja tottumattoman eläimen raahaaminen ulos aukealle keskelle kirkkainta päivää ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa esitellä uusi harrastus.
C. Ympäristö on vaarallinen tai epäsopiva.
Irtokoirat ja liikenne ovat riskejä, jotka pitää ottaa huomioon. Keskellä kaupunkia on huomattavasti haasteellisempaa löytää rauhallinen soppi ulkoilulle kuin keskellä maaseutua. Eittämättä jokin mahdollisuus kuitenkin löytyy kaikkialta. Omistajan on pidettävä silmät selässään ulkoilun aikana ja varmistettava turvallisessakin ympäristössä, ettei mitään yllättävää ja negatiivista pääse sattumaan.Kauounkiolosuhteissa tämä on huomattavasti haasteellisempaa kuin maalla.
D. Frettini karkaa valjaistaan.
Niin minunkin. Paras mahdollinen tapa välttyä karkailulta on ollut pukea sille ensin kasivaljaat ja sitten normivaljaat siihen päälle. Myös nopea reagointi yllättäviin pakoyrityksiin on ollu hyödyksi. Frettiä ei kannata päästää tunkemaan niin syvälle niin pieniin onkaloihin, että sen on mahdollista luikerrella irti valjaistaan huomaamatta.
Antoisia ulkoiluhetkiä!



torstai 25. huhtikuuta 2013

Uusi alku

Blogin alusta on muuttunut wordpressistä bloggeriin. Tälle on useampikin syy; bloggerin ulkoasua on huomattavasti helpompi muokata, blogger toimii kätevästi yhteistyössä googlen kanssa, blogger on yleisempi ja viimeiseksi se kenties tärkein syy, eli lukijalaskuri. Bloggerin kautta minun on mahdollista seurata ihan reaaliajassa, kuinka moni ihminen blogia lukee, mitä he lukevat ja millaiset postaukset näyttävät olevan suosiossa.

Wordpress oli alustana hyvä, mutta siinä oli useampia harmittavia puutteita. Vanhaa blogia en kuitenkaan ole poistamassa, vaan se saa jäädä arkistoksi. www.varisparvi.net/koirat on siis olemassa yhä edelleen, mutta uusia postauksia sinne ei ole tulossa.

Blogin ulkoasu päätyi kevään kunniaksi olemaan vähän tavanomaista nätimpi. Kukkasia ja kaikkea. Kevät onkin tehnyt tuloaan viimeisen kahden viikon aikana mukavasti. Itse olen nauttinut siitä vasta viime päivät, sillä sairastuin heti Vaasan KVn jälkeen vakavasti ja olin viikon vuodepotilaana. Lääkärin mukaan syy oli pahaksi äityneessä poskiontelotulehduksessa, suolistotulehduksessa ja niiden yhteistuumin nostamassa kuumeessa, mutta itse epäilen vahvasti syyksi Vaasan KVsta kotiintuomisiksi tullutta EHta.

Yleensä en valita tuomareista ja tähän asti he ovatkin löytäneet Nadirasta ihan asiaankuuluvia virheitä. Tällä kertaa syynä EHlle olivat kuitenkin löysät ranteet. Olisin aivan samaa mieltä EHsta, kenties jopa ihan Hsta, jos Nadiran ranteet olisivat löysät. Ne nyt vaan eivät ole. Neidillä on nyt melko laajat peilit ja epäilen tuomarin hämääntyneen niistä. Pettymys oli valtava, sillä Nadira esiintyi hyvin ja odotukset olivat korkealla. Koska olin itse sairaana, Sari lupautui esittämään Nadiran puolestani. Kaksikko olisi ehdottomasti ansainnut ERIn ja SAn, mutta kumpikin jäi saamatta. Olin kotiintullessani niin raivostunut että sairauteni eittämättä otti heti muutaman askelen pahempaan suuntaan.

Vaasa oli kuitenkin vasta kolmas tämän vuoden näyttelyistä. Seuraavaksi on edessä Tampere runsaan viikon kuluttua, ja Tamperetta seuraa näyttelyviikonloppu Mynämäellä ja Jämsässä. Niiden jälkeen on aika suunnata Raumalle ja kesäloman voi aloittaa sujuvasti Oriveden ja Tuurin näyttelyreissuilla. Kesäksikin on luvassa ohjelmaa, mutta siitä hieman myöhemmin. Erityisen paljon odotan Mynämäen ja Jämsän näyttelyitä; Mynämäellä on tuomaroimassa Jetta Tchokkinen Suomesta ja hän tuomaroi usein ankaralla kädellä. Jämsän tuomari taas on ainakin ennen pitänyt Nadiran tyyppisistä koirista, joten toiveet ensimmäisestä SERTistä kasvavat.

Alla vielä kuva Nadirasta sekä se surullisen kuuluisa EHn arvostelu. Kuvasta muuten huomaa, miten suuren harppauksen Nadira on ottanut eteenpäin parin viime kuukauden aikana. Juniorista on viimein kasvanut aikuinen, kaunis, elegantti afgaaninarttu. Luonteeltan Nadira on edelleen se sama kahdeksankuinen riiviö, joka se oli tullessaankin.

3-vuotias narttu (iäksi sanottiin tosin 24 kk, mutta matematiikka ei tainnut olla peruskoulussa tuomarin vahvin aine), jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Oikea purenta. Hieman ohut kaula.. Erinomainen runko ja ylälinja. Riittävät etukulmaukset, mutta hieman löysät ranteet ja löysät etukäpälät. Hyvin kulkmautunut takaa. Hieno häntä. Liikkuu melko jäykästi edestä. Kaunis turkki. Miellyttävä luonne. EH - Marie Gadolin, SWE