torstai 30. tammikuuta 2014

Pimeitä pentuja ja pimeämpiä kasvattajia


Pennun rekisteröinnillä on väliä. On kyseessä sitten fretti tai koira. Frettien kohdalla moinen on erityisen tärkeää, sillä rekisteröimällä pentunsa ja kasvattajanimensä kasvattaja antaa samalla käyttämänsä linjat avoimeen tarkasteluun. Frettien perimässä liikkuu useita sairauksia ja ongelmia, jotka ovat kytköksissä väriin. Vastuuntuntoiset kasvattajat eivät riskivärejä käytä ja ovat muutenkin avoimia kertomaan omista kasvatusvalinnoistaan. Kasvattajapiiri on myös sen verran pieni, että kasvattajien keskinäinen valvonta pelaa erinomaisesti ja jokainen kasvattaja huolehtii omalta osaltaan siitä, että rekisteröidyt kasvattajat varmasti tekevät vastuullisia valintoja ja hoitavat sekä ruokkivat pentueensa asianmukaisesti.

Koirien kohdalla homma ei valitettavasti mene ihan niin. Kennelnimi ei vielä tee kenestäkään vastuuntuntoista kasvattajaa. Toisin kuin frettipiireissä, koirien kohdalla pentueen voi rekisteröidä kuka tahansa, joka teettää puhdasrotuisen pentueen puhdasrotuisista vanhemmista. Rekisteröinti on helppoa ja yllättävän halpaa hommaa jos sitä vertaa kaikkeen muuhun pentueen tuottamaan kustannukseen. Niinpä rekisteröimättä jättämiselle ei yksinkertaisesti ole olemassa mitään hyvää syytä. Lemmikkitasoisenkin pentueen saa rekisteröityä ja ostaja voi tällöin olla melko varma siitä, että saa juuri sitä, mitä haluaa. Koirien kohdalla kennelnimeä tärkeämpää onkin siis katsoa, että pentue on rekisteröity ja täyttää vaaditut tutkimukset (PEVISAan kuuluvat rodut) eikä sukusiitosprosentti ole päässyt liian korkeaksi.

Reskisteröimätöntä rotukoiraa ei ole olemassa. Koiran ja rotukoiran erottavat vain ja ainoastaan paperit. Rekisteröimätön koira on sekarotuinen, koska kukaan ulkopuolinen taho ei voi todistaa sen olevan peräisin niistä vanhemmista ja niistä linjoista, kuin sanotaan. Epäilyksien herätessä kasvattajaa on mahdoton vaatia vastuuseen; jättämällä koiransa rekisteröimättä hän vapauttaa itsensä tutkinnan ulkopuolelle. Häneltä ei voi vaatia polveutumistarkastuksia eikä korvauksia, mikäli pentu on perinnöllisesti sairas.

Jos etsit rekisteröimätöntä koiraa, ota sekarotuinen koira hyvästä yhdistelmästä. Älä maksa "turhasta" ostamalla jotain, mitä ei ole olemassa.

Vastuuntuntoiseen kasvattamiseen kuuluu muutakin kuin pelkkä pentueen rekisteröiminen, mutta koska jokaisella on hyvästä kasvattajasta eri käsitys, objektiivista totuutta on mahdoton sanoa. Itse arvostan kasvattajaa, joka elää kasvattamiensa rotujen kanssa, harrastaa ja jolla on selvä visio siitä, mitä hän pentueelta hakee. Hän ei teetä pentueita jos ei aio jatkaa linjaa ja hän on valmis paitsi etsimään hyvät kodit pennuilleen, myös auttamaan uusia koteja kaikissa esiintulevissa kysymyksissä, pulmissa ja ongelmakohdissa. Hän tutkii mieluummin liikaa kuin liian vähän, osaa tehdä järkeviä valintoja yhdistettävien sukujen suhteen ja tuntee rotunsa. Hänellä on tavoite ja hän pyrkii sitä kohti koirien terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Tukekaa hyviä kasvattajia, oli laji mikä tahansa. Tukekaa rekisteröityjä pentuja, avoimuutta ja vastuuntuntoa. Älkää ruokkiko omasta pussistanne leväperäisyyttä ja rahanhimoa.

torstai 23. tammikuuta 2014

Into Glory Ride

Viime aikoina on ollut niin kylmä, että ahteri jäätyy jo pelkästä ulkoilun ajatuksesta. Hittavainen on pysytellyt visusti vilteissään ja koirat riehuvat sisällä, koska ulkona jäätyy tassut. Olen joka päivä yrittänyt "juoksuttaa" niitä tuossa pihalla sen verran, että minimiliikuntavaatimus täyttyy, koska lenkkeilystä ei tässä säässä ole iloa. Siinä missä muut vetävät edessä kuin höyryveturit päästökseen nopeasti kotiin on Karem ilmeisesti pyhästi sitä mieltä, että kaikki toivo on jo menetetty ja kannattaa vaan jäädä seisomaan aloilleen kunnes armelias kuolo korjaa. 

Kylmästä viis, uutiset ovat kuitenkin uunituoreita ja höyryäviä.

Olen hieman yli vuoden verran etsinyt aktiivisesti asuntoa. Koska budjettini on pieni, olen kiertänyt mitä erikoisemmissa mörskissä menettämässä toivoni ja pettymässä. Ihan sattumalta syksyn alkumetreillä yksi sukulaisistani kuitenkin soitti ja kysyi, olenko huomannut yhden toisen sukulaisen myyvän asuntoa. 

Tämä asunto on siis vanha, HYVIN VANHA, pieni mummonmökki, klassisesti punainen ja perunamaakin löytyy. Tai ainakin kasvimaa. Saa sinne varmaan perunoita jos haluaa. Vaikka tupa on vanha kuin taivas ja näyttää siltä sekä sisältä että ulkoa, ensimmäisen kerran pihaan astuessani minulle tuli kuitenkin SE TUNNE. Se, mikä tulee kun saavut kotiin.

Minun ja muuton välissä on kuitenkin ollut yksi jos toinenkin pulma. Ennen joulua meinasin viskata kirveen kaivoon, mutta onneksi se oli niin leveä, ettei mahtunut. Joku asia tuntui kerrankin menevän niinkuin piti ja nyt pääsemmekin siihen varsinaiseen uutiseen.

Eurajoen irtokoirat ovat jäämässä taakse. Hyvästi, kyttäävät naapurit, puskista singahtelevat räköttäjät, stressi ja lasinsirut joka tiellä perjantain jälkeen. Hyvästi nuorten miesten traktoriralli. Tervetuloa oam rauha, oma piha, oma tupa ja oma puusauna.

Joo'o. Puusauna.

Muutto on edessä jahka likakaivoremontti saadaan toteutettua. Pakkaset kun alkoivat juuri sopivasti tehdäkseen siitä mahdotonta. Tässä vaiheessa jaksan kuitenkin vielä odottaa. Ainakin hetken. 


Joskus alkusyksystä nappasin kyseisen kuvan. Tuo oikealla puolella näkyvä tönö on päätönö, johon menen asumaan. Taaempana näkyvä on ulkorakennus puuliitereineen, saunoineen ja ulkohuusseineen. Ulkohuussia saa käyttää sillä ehdolla, että siivoaa itse omat jätteensä. Minä en sitä tee.

Olemme käyneet siivoilemassa ja lämmittelemässä parin viime viikon aikana. Työtä on vielä melkoisesti, mutta olemme hyvässä alussa. Minä ja apuna häärivät vanhempani siis. Viime kerralla siivouksessa olivat mukana myös koirat. Aaro toimi kipinämikkona keittiön puuhellan ääressä, Karem piti vahtia ikkunoilla ja Nadira yritti valaista paikan ruhtinaallisella arvokkuudellaan. 


On raskasta olla niin kaunis koko ajan. Onneksi paikan päälle oli jätetty vanha sohva. Kun sille heitti pari tyynyä, kävi se juuri ja juuri makuupaikaksi. Pari ekaa tuntia hänen kuninkaallinen korkeutensa jaksoi pitää päänsä ylhäällä ja katsella arvostavasti meitä alhaisempia elämänmuotoja. Sen jälkeen piti ottaa muutaman tunnin kauneusunet.

*Olen ihan oikeasti pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka klikkasivat sitä aiempaa linkkiä. Oli pakko.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tulevan talven lumia

Blogin ulkoasu on kokenut radikaalin muutoksen parempaan suuntaan. Ulkoasun värityksestä ja lineartista vastaa Saija Ketola, lahjakas taiteilijaystäväni. Minä tarjosin Saijalle luonnokset, jotka hän tussasi ja väritti ja asetteli sitten banneriksi.

Muutoksia on luvassa muuallekin kuin ulkoasuun, mutta kerron niistä enemmän seuraavassa postauksessa valokuvien kera.

Saijan voi tavoittaa:

Facebookista
Deviant Artista